Euroopan maat ovat olleet tekniikan ja talouden edelläkävijöitä. Sen seurauksena Euroopan unioni on maailman suurin talousalue. Höyrykoneen keksimiseen ja ensimmäiseen teolliseen vallankumoukseen asti maailmantalouden painopiste oli Aasiassa, ja Kiina oli maailman suurin kansantalous.

Eurooppa ja Suomi ovat kuitenkin jääneet pahasti jälkeen nyt käynnissä olevasta neljännestä teollisesta vallankumouksesta, digitalisaatiosta. Eurooppa uhkaa pudota globaalin talouskilpailun katsomoon.

Suomen kaltaiset vanhat teollisuusmaat eivät välttämättä ole digitaalisen maailman menestyjiä.

Esimerkiksi CB Insight -yhtiön selvityksen mukaan vuonna 2017 maailman 12,3 miljardin euron tekoäly-startup-investoinneista 48 prosenttia meni Kiinaan ja 38 prosenttia Yhdysvaltoihin. Eurooppa jäi luokkaan ”muut maat”, joihin investoinneista kohdistui vain 13 prosenttia.

Vuonna 2015 Pohjois-Amerikan alustayhtiöiden yhteenlaskettu markkina-arvo oli 3 123 miljardia dollaria, aasialaisten 930 miljardia ja eurooppalaisten 181 miljardia dollaria. Vuonna 2016 maailman viisi markkina-arvoltaan suurinta yhtiötä olivat yhdysvaltalaisia alustatalousyhtiöitä: Apple, Alphabet, Microsoft, Amazon ja Facebook.

Mikä Eurooppaa riivaa? Miksei täällä ole syntynyt ketteriä markkinahäiriköitä, jotka muualla ovat potkineet vanhat dinosaurukset tieltään?

Eurooppalainen teollisuuspolitiikka on suojellut vanhaa, ja vaikka uuden tekniikan tutkimusta on tuettu, uudet liiketoimintamallit on nähty pikemmin uhkina kuin mahdollisuuksina. Samalla on jarrutettu markkinoiden uudistumista ja uusien innovaatioiden käyttöönottoa.

Piilaakson vanhan sanonnan mukaan kaikki todelliset innovaatiot ovat laittomia.

Lait on laadittu sääntelemään vanhaa toimintaa, jolloin aidosti uudet toimintatavat ovat vääjäämättä ristiriidassa niiden kanssa.

Napster rikkoi tekijänoikeuslakeja, mutta avasi tien musiikin ja elokuvien striimauspalveluille. Uber pakotti purkamaan taksiliikenteen sääntelyä. Skype rikkoi teleliittymäsopimuksia ilmaisilla puheluilla puhelinverkon ohi. Airbnb rikkoi hotelli- ja vuokrasääntelyä. Google ja Facebook hyödyntävät käyttäjätietoja tavoilla, joita ei ole vielä ehditty edes kieltää. Harva uskaltaa kuvitella, mitä kaikkea ihmisen perimän crispr-geenimuuntelun kaupalliset sovellukset tulevat rikkomaan.

Yhdysvalloissa innovaatioiden juridiset riskit nähdään vain yhtenä liiketoimintariskinä muiden joukossa. Sen sijaan Euroopassa kynnys tuoda markkinoille potentiaalisesti laiton tuote on paljon korkeampi.

Euroopassa on myös paljon Yhdysvaltoja tai Kiinaa vaikeampi skaalata liiketoimintaa nopeasti. Vaikka Euroopan Unionin pitäisi olla avoin sisämarkkina-alue, digitaaliset sisämarkkinat eivät toimi, koska kansalliset tietosuoja-, henkilötieto- ja tekijänoikeuslait eivät ole yhtenäisiä. Vain juristit tekevät tiliä.

Siinä missä täällä pidetään 10–20 prosentin vuosikasvua hyvänä tuloksena, muualla saavutetaan satojen prosenttien kasvulukuja. Ei ihme, että eurooppalaiset startupit jäävät jalkoihin tai ostetaan pois kuleksimasta.

Ongelmia on myös asenteissa. Esimerkiksi Suomen rohkeasti edennyt digitalisaatio hyytyi vuosisadan alussa.

Vielä vuonna 1999 Newsweek otsikoi Suomen digitalisaatiosta kertoneen juttunsa: ”The Future is Finnish”.

Nyt mobiilimaksaminen tulee suomalaisiin kauppoihin kiinalaisten turistien mukana. Heidän matkakassastaan ei enää löydy käteistä eikä kortteja, vaan AliPay.

Tätä menoa Suomi ja Eurooppa ovat 2030-luvulla lähinnä pittoreskeja turistikohteita, joissa tarjoilemme kiinalaiseen makuun tuunattuja eurooppalaisia pitsoja ja lihapullia matkailijoille. Onneksi meillä riittää edes historiallisia nähtävyyksiä ja puhdasta luontoa, joita kelpaa tulla ihmettelemään.

Kirjoittaja Jyrki Kasvi on kansanedustaja ja toimivapaalla Tietoyhteiskunnan kehittämiskeskus Tiekestä.